Koti on pesty ja puettu kevään suurta juhlaa varten. Palmusunnuntain aatossa sohva ja nojatuolit saivat ylleen vaaleat mekot ja mattokin vaihtui keväisemmäksi. Olohuone tuntui heti monta astetta valoisammalta. Miten värit vaikuttavat mielialaan, sitä jäin miettimään. Vaaleat ja kirkkaat saavat mielen iloiseksi ja ajatukset avariksi, kun taas tummat ja murretut värit antavat luvan käpertyä itsekseen sohvannurkkaan nyhjäämään, viltin alle kenties. Nyt on aika antaa kevään valon tulvia kaikkialle.
Eilen viimeisiä syksyn lehtiä pihalta haravoidessani huomasin ensimmäiset kirkkaansiniset pilkahdukset kukkamaassa. Kevätkaihonkukat kylmiä tuulia uhmaten nostavat terhakkaat terälehtensä harmaasta maasta. Tiedän: tästä eteenpäin monet muutkin kukkijat saavat ilon nousemaan pintaan. Aavistus lämpimästä tulevasta sisältyy jokaiseen kukkaan. Kesä - ei niin kaukana enää. Siitä kertoo myös kasvun voima keittiön ikkunalla.
Ja kun tänään saimme muun seurakunnan mukana yhtyä lasten aloittamaan lauluun Palmunlehviin peittyy maa, siinä oli riemuisa aavistus tulevasta myös. Hiljainen viikko odottaa, mutta sen päätteeksi juhlien juhla. Ylösnousemusjuhla, jota ilman kuolema olisi karmea päätös elämälle. Aavistus ikuisuudesta ylösnousemuksen siivittämänä.
Tekkee mieli sanoa, että aamen sisko hyvä! ; ) Vaikka oma Pääsiäinen onkin kovin toisen näköinen tänä vuonna. Mutta syvin sisältö säilyy samana.
VastaaPoista