Mielessä yhä vahvana menneen viikonlopun tapahtumat
perjantain innostus ja ilo moottoreista ja musiikista
lauantain yllättävä kohtaaminen vuosien jälkeen
sunnuntain leppoisan löhöilypäivän päätös
- kauhu ja kiitollisuus
Kauhun hetket eivät tule kello kilkattaen
vaan täysin odottamatta
suoralla tiellä, kirkkaassa valossa
Miten estää se,
minkä näkee, omilla silmillään näkee
olevan väistämätöntä ja sattuvaa
Jostain selkäytimestä
lähtee huuto:
Jeesus, auta!
Kun pahin järkytys on ohi
ambulanssin perävalot vilahtavat
hän on turvallisissa käsissä
kiitollisuus täyttää mielen:
elämämme on
Korkeimman suojassa
Poliisisetää lainatakseni:
oli siinä ainekset pahempaankin
Nyt kävi onneksi näin
ei yhtään murtumaa
pelkkiä ruhjeita
"Sinun turvanasi on Herra,
sinun kotisi on Korkeimman suojassa"
Jäihän siitä viikonlopusta vielä muistoksi
kaksi harvinaista kyytiä:
perjantainen kolmen vartin nojatuolimatka
kultaisin siivin,
sunnuntai-illan kilometri kotiin
maijan takapenkillä
***
Elä täysillä
jokainen hetki
hitaasti nauttien
sekunneista
Rakasta,
ja
rutista
aina kun voit.
Huh!
VastaaPoistaHerra auttoi; Kiitos Isälle!
"Hän antaa enkeleilleen käskyn varjella sinua kaikilla teilläsi."
Oi! Kiitos Herralle varjelevista enkeleistä! Jokainen päivä , jokainen hetki on lahja. Eletään ne täysillä ja kiitollisena siitä, mitä ne pitävät sisällään! Koitetaan nähdä vielä elokuun pehmeydessä.....
VastaaPoistaOnneksi varjelus oli mukana, vaikken tiedäkään mitä tapahtui... Hän varjelee niitä jotka turvaavat Häneen! Alemmasta postauksesta huomasin, että olitte käyneet meidän entisillä kotikulmilla :)
VastaaPoistaHui kauhistus, pelästyitte varmaan kamalasti! Onneksi luut ja päät ovat ehjinä. "Avuksesi huuda minua hädän päivänä..."
VastaaPoistaKiitos kommenteistanne, Piipe, Tinttarus, Sesse ja Häivähdys! Jumalan apu on parhaimmillaan hyvin konkreettista. Kiitollisina varjeluksesta jatkamme harjoituksia (mies ei tosin vielä saa juosta).
VastaaPoista