Hitunen

Hitunen

tiistai 10. lokakuuta 2017

Ilta pimenee


Lokakuiset aamut ovat pimeitä, kun töihin lähden, ja usein iltaisinkin jo hämärtää, kun ajelen takaisin kotiin. Kesän valo on muisto, joka hetken keskipäivän tienoilla häivähtää - jos pilviverhon läpi maahan asti pääsee. Kummallista kuitenkin, miten mukava on käpertyä sohvannurkkaan viltin sisään, ottaa kuppi kuumaa juomaa, sytytellä kynttilöitä (terveisiä Täti Siniselle! -ehkä pian nähdään..) ja vieläpä mussuttaa suklaata. Elämän pienet arkiset ilot eivät maksa paljon! Nautitaan siis näistä pimenevistä illoista, auringonlaskuista ja kuunsilloista, ja kaikesta muusta syksyn sydämessä.



lauantai 30. syyskuuta 2017

Katson kauas ja kaipaan


Lunta näkyvissä - tuossa ihan keskellä viime helmikuista kuvaa Sierra Nevadan lumihuippu pilkottaa kaukana horisontissa- mutta onneksi ei ihan vielä täällä Suomessa. En kyllä mitenkään kaipaa lunta, mutta tuonne vuorelle on monesti ollut kumma ikävä. Sieltä oli huimat näköalat alas Välimerelle ja monille muille vuorille. Ja kieltämättä sellainen pikkaisen lämpimämpi ilmasto tekisi alati vanheneville luille hyvää. Ja iholle, kynsille, hiuksille. Itse huomasin selvän eron noissa kaikissa jo vajaassa viikossa tuolla lämpimässä. Täällä Suomessa kun saa tottua katkeileviin kynsiin, kuivaan ja halkeilevaan ihoon ja jatkuvaan paleluun. Voitte arvata mihin voisin muuttaa sitten joskus, kun pääsen eläkkeelle...


No, en ehkä tuohon autiotaloon kuitenkaan, mutta jonnekin, missä ei tarvitse palella. Aurinko paistaa yli 300 päivää vuodesta ja ihmiset ovat iloisia. Jep, mutta nyt asumme täällä rakkaassa isänmaassa vielä kuitenkin, ja iloitsen siitä, mitä nyt on. Takassa tuli ja kynttilöiden hehku tummassa huoneessa. Sävelet iloisen haikeat täyttävät huoneen, ja mielen täyttää kiitollisuus kaikesta koetusta.


lauantai 23. syyskuuta 2017

Ilahduin tästäkin


Kesäisen syyspäivän aamuna ulko-oven stopparin päällä nökötti tyytyväisenä ja hiljaa liikkumatta tämä kookas perhonen. Googlettamalla selvisi, että se on siniritariyökkönen, yksi isoimmista yöperhosistamme. Kaunis näinkin siivet supussa, mutta googlen kuvien perusteella vielä kauniimpi siivet auki. Lentoon lähtöään en kuitenkaan nähnyt. 

Ilahduttavasti nyt viime viikkoina on perhosia näkynyt kesän hiljaiselon jälkeen. Tänäänkin kasvimaalla kävi kova kuhina mäkimeiramin kukinnoissa. Ja mansikkamaalla vielä jotkut mansikat kukkivat ja uusia marjoja kypsyy koko ajan. Hassua. Mutta ilahduttavaa sekin. 

maanantai 4. syyskuuta 2017

Syksyn satoa


Lopultakin sato kypsyy kasvihuoneessa, vaikka yöt ovat jo tosi viileitä, eikä siellä ole lämmitystä. Kasvihuoneen ulkopuolella aurinkoisena päivänä käy kova kuhina mäkimeiramin kukkasissa. Kesä-heinäkuussa ei juuri perhosia näkynyt, mutta nyt syksyn kynnyksellä ne ovat heränneet...




Neitoperhosia meillä on ollut muinakin kesinä, mutta tämä alempi on mulle uusi tuttavuus. 
Kerro, jos tunnistat!

Aurinkoista syyskuuta!

maanantai 28. elokuuta 2017

Kesällä kerran


Lempikukkani päivänsini on tänä kesänä ilahduttanut runsaalla kukinnallaan, joka jatkuu vieläkin. Vuosia yritin kasvattaa päivänsineä aurinkoisella terassilla, mutta tämä varjon terassi sai sen vasta viihtymään. Tuo sinisyys vaan on niin valloittavaa, että joka vuosi jaksan näitä siemenestä asti kasvattaa. 


Kun puoliso sattuu olemaan parantumaton automies, joka kesä tulee käytyä erilaisissa ajoneuvoharrastajien tapahtumissa ja automuseoissa. Vanhat autot ovat kyllä minunkin mielestäni kauniita. Lapsuudenkodissani oli joskus Anglia, vähän eri mallia kuin tämä punainen kaunotar.


Pitihän sitä omaakin harrasteautoa "tuunata" sopivilla somisteilla. Mieheni toteutti vuosi sitten kesällä pitkäaikaisen haaveensa ja hankki vanhan Trabantin ajamalla sen Bulgariasta Suomeen. Minulle kyllä riittää hiukan lyhyemmät ajomatkat, etenkin kun ajomelu ei ole ihan pienimmästä päästä ja auton lämmityslaite puhaltaa vain lämmintä. 


Kangasalan Mobiliassa oli hieno näyttely vanhoista poliisi- ja paloautoista. Tämäkin sairaankuljetusauto siellä komeili muiden aikalaistensa seurassa. Kyllä vanhoissa autoissa on jotenkin eri lailla tyyliä kuin nykyisissä. 


Larsmon eli Luodon kunta Keski-Pohjanmaalla oli koristellut sillankaiteet käsitöillä monen muun kaupungin mallia seuraten. Vanhat ja uudet käsityöt kuorruttivat tylsännäköistä siltaa, vaikka maisema itsessään ei olisi mitään koristuksia kaivannut. Kyllä Suomen luonto on vertaansa vailla!


tiistai 22. elokuuta 2017

Joko se meni...










... se aika vuodesta, jota kesäksi kutsutaan. Kaunista oli kaikkialla, niin etelän kuin pohjoisen taivaan alla. Kesämuistoihini jäivät alkukesän Espanjan matkan lisäksi pienet reissut ihanassa kotimaassamme Kotkasta Kokkolaan ja Kangasalle (vai kuuluuko sanoa "Kangasalalle"?). Suloista oli myös kuopsutella multaa omalla pihalla, istua lähilaiturilla saunan ja pulahduksen jälkeen, nauttia jäätelön ja mansikoiden ikiaikaisesta liitosta, jakaa iloja ja suruja eri ikäisten naisten kanssa yhdessä taiteillen, körötellä ajoneuvoharrastajien letkassa maaseutumaisemissa, viettää aikaa perheen kanssa...


... kiitollisena kaikesta Kaikkivaltiaan johdatuksesta ja huolenpidosta. 

lauantai 5. elokuuta 2017

Puu kaatuu - ja konekin

Viime viikkoina tontiltamme on kaatunut useita puita. Kaksikymmentä vuotta olemme tässä asuneet, ja melkein joka vuosi kaataneet monta puuta omalta tontilta. Silti tuntuu, että metsä ihan väkisin yrittää vallata koko tontin. Miten puut voivatkin kasvaa niin nopeasti, ettei niitä ehdi edes takassa polttaa?!

Pari viikkoa sitten tietokoneeni myös niin sanotusti kaatui. Käynnistyi kyllä, mutta mitään sillä ei enää voinut tehdä. Juuri tietotekniikan insinööriksi valmistunut kuopuksemme ehti hakemaan koneeni huoltoon vasta tällä viikolla, joten tässä nyt vain odotellaan. Ehkä koneesta on jotain vielä pelastettavissa, toivottavasti ainakin valokuvat. Jokunen tuhat niitä varmaan on...

Muuten kesä on mennyt vauhdikkaasti sisältäen sopivasti työtä ja lepoa. Pieniä matkoja kotimaassa, sukulaisten tapaamista, ja aivan ihana taideleiri. Ja puutarhasuunnittelua sekä -töitä näin loman loppupuolella. Harmi, kun en nyt voi laittaa kuvia mistään, kun kirjoittelen tätä mieheni koneelta. Mutta nautitaan elokuun aurinkoisista päivistä ja lempeistä illoista!

tiistai 13. kesäkuuta 2017

lauantai 11. maaliskuuta 2017

Nyt!

Ovi uuteen on avautumassa. Tästä eteenpäin Hitunen jatkaa juttua lyhyesti ja vähemmillä kuvilla uudessa blogissa, jonne pääset klikkaamalla TÄSTÄ


Ehkä joskus saatan heittää tähän vanhaankin blogiin jotakin arjen päivitystä tai juttua matkoilta, Kiitos kaikille lukijoille tähänastisesta mukana kulkemisesta!

perjantai 10. maaliskuuta 2017

Loman viimeiset


Vuorotteluvapaa ja Andalusia jäi taakse mukavine muistoineen. Viimeisen viikon vietin pikaisen kotimaassa pyörähdyksen jälkeen Välimeren itäpäässä näissä historiallisissa maisemissa yhden ystäväni kanssa. Suorastaan hengästyttävän upea viikko meni kierrellessä kolmen uskonnon pyhiä paikkoja ja muita mielenkiintoisia kohteita niin maalla, merenpinnan alapuolella kuin maan alla ja vesilläkin. Se oli yksi elämäni parhaita lomaviikkoja, kaikin tavoin. 


Jotain liikahti jälleen
vieri poskellekin
jotain jossain syvällä

Sain olla osa historiaa
jättää oman jälkeni
tuhatvuotisten päälle

Kun käsittämätön tapahtuu
sitä on vaikea jakaa
vaikka haluaisikin

Kosketus
yksi sana
lempeä tuuli
- ja mikään ei ole entisensä